21 Nov Työntekijähaastattelussa Sanni Karvonen – Head of Strategy

(kuva: Tanu Lasola)

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet IUM:llä?

Olen Sanni Karvoinen, eli Karvonen. Helsingistä, Vartiokylästä, Itä-hoodsilta ja asun nykyään Itä-Pakilassa. Ja muuta, mitä pitää kertoa itsestäni… Vastaan strategioista. Olen Head of Strategy.

Miten päädyit markkinointialalle ja miksi?

Olen opiskellut markkinointia, mutta lisäksi olen aina ollut kiinnostunut siitä, miksi ihmiset toimii jollakin tavalla tai mikä heitä motivoi. Miksi ostetaan jotain tuotetta, miksi kulutetaan jotain tiettyjä brändejä toisten sijaan. Se psykologinen puoli markkinoinnissa on ollut kiinnostavaa.

Olen luonteeltani sellainen, että mun pitää ymmärtää kaikki asiat todella syvällisesti. Muistan, että jo koulussa kun kaikki haaveili mainostoimistossa työskentelystä, niin haaveilin olevani mediatoimiston puolella, jossa on tutkimusta ja strategioita. En silloin osannut vielä sanoa, että ne on juuri ne strategiat, mitkä kiinnostaa, mutta näin jälkikäteen miettien voi sanoa sen olleen mun juttu.

Kuinka kauan olet ollut IUM:llä?

Olen aloittanut PMI:ssä vuonna 2008 Media Planner Trainee:na. Sitten olin suunnittelijana jonkun aikaa, jolloin suunnittelin oikeastaan kaikkea mediaa. Aloitin printistä ja ulkomainonnasta ja siirryin jossain vaiheessa vähän verkkoonkin (vaikka silloin se oli hieman eri asia kuin nykyään). Sitten tein tv:tä ja radiota jonkun aikaa. Kaikki mediat ovat aika tuttuja suunnittelun näkökulmasta.

Siitä pikkuhiljaa otin isompaa roolia osassa asiakkuuksia ja luonnollinen jatkumo oli se, että minusta tuli Account. Olen aina luonteeltani ollut strateginen, ja esim. Excelien pyöritys ei ole ikinä oikein ollut se oma vahvuus. Asiakastyössä aloin enemmän ja enemmän tekemään strategioita ja jossain vaiheessa katsottiin järkeväksi, että tekisin enemmän strategioita useammalle asiakkaalle.

Onko tähän jokin erityinen syy, että olet ollut kauan IUM:llä?

Mielestäni syy vaihtaa vaihtamisen ilosta ei ole fiksua. Ja olen aina pitänyt sitä suurempana riskinä lähteä, vaikka onhan niitä tarjouksia tullut. Meillä on aina ollut superhyvä ilmapiiri täällä ja minun on annettu kehittyä, niin kuin olen itse halunnut kehittyä. Mua ei ole ikinä edes yritetty laittaa mihinkään boxiin ja sanottu, että: ”Tämä on sinun työtehtäväsi ja sinä teet vain tätä.” Aina on tuettu kasvussa ja annettu kehittyä siihen suuntaan mihin on halunnut, ja omasta mielestäni se on juuri loistavan työnantajan esimerkki, kun ei rajoiteta työntekijöitä johonkin tiettyyn laatikkoon. Olen ollut kiitollinen siitä.

Mihin vapaa-aika kuluu, jos et tee yömyöhään presentaatioita?

*Naurahtaa* Nykyään siis tietenkin aika kuluu paljolti lapsen kanssa touhutessa. Lapsen lisäksi minulla on aika sosiaalinen elämä, on paljon ystäviä ja aktiviteetteja. Olen menevää sorttia enkä tykkää kauheasti pysyä paikallani. Onneksi lapseni on perinyt nämä kyläluutageenit, niin viihtyy mukana näissä riennoissa.

Olisiko sinulla jotain hyvää markkinointiin liittyvää statementia, joka on tällä hetkellä mielessä ja jonka haluaisit jakaa?

No aika paljonkin olisi kaikkea sanottavaa, mutta on yksi, joka on enemmänkin elämänohje ja liittyy markkinointiinkin. Se on ohje, miten itse aina toimin ja miten elän. Ajattelen, että ”Nothing worth coming comes easy”. Se ei liity siihen, että aina kaiken pitäisi olla rystyset veressä tai sydän verellä tekemistä tai täydellisyyden tavoittelua, vaan enemmänkin niin, että ihminen ei osaa arvostaa asioita, jos ne saadaan liian helposti. Esimerkiksi hienoja konsepteja tai markkinointitekoja tulee harvoin siten, että todetaan vain: ”Hups, no nyt tässä vain kävi näin!” Yleensä taustalla on todella syvällistä ymmärtämistä, hyvää suunnittelua ja tinkimätöntä asennetta, että kulmia ei oiota ja jalkatyö tehdään kunnolla.

Uskon siihen, että kun teet jotain siistiä ja saat aikaseksi jotain, mistä voit aidosti olla ylpeä, niin yleensä se vaatii paljon vaivaa. Jos kaikki tulee vain hanasta kääntämällä, niitä ei osata arvostaa samalla tavoin. En tykkää sellaisesta ”tämä on ihan hyvä”-mentaliteetista, vaikka joskus pitäisi ehkä pystyäkin siihenkin. Mun luonne ei kuitenkaan anna siihen periksi. Eihän kukaan oleta, että olympiaurheilussakaan kukaan olisi todella hyvä ilman, että harjoittelee ja näkee ihan järjettömästi vaivaa menestymisen eteen. Ihan samalla tavoin se toimii kaikessa, mitä elämässä tekee. Jos haluaa tehdä intohimoisesti jotain, niin sitten se vaatii paljon. Toki se myös antaa, mutta sitä se on: Nothing worth having comes easy.

Mikä on parasta ja huonointa sun työssä?

Parasta on se, että koko ajan on uudenlaisia, todella mielenkiintoisia caseja ja jatkuvaa inspiraatiota ja kehitystä, ja että itse voi kehittyä niin paljon, kuin ikinä vain jaksaa nähdä vaivaa. Se, että saa tehdä paljon erilaisia juttuja, on minulle sellainen dream-elementti työssä. Kolikon kääntöpuoli on tietenkin työn vaativuus niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itse en ole hirveän hyvä tunnistamaan omia rajojani ja välillä vedän itseni vähän ”liian piippuun” ja vaadin itseltäni liikaa. Pitäisi osata hallita stressiä, mutta onneksi tuntuu, että lapsen saamisen myötä olen ainakin oppinut, että osaa asettaa vähän paremmin omia rajoja.

Viimeiseksi vielä, onko tämä se, mitä haluat tehdä isona?

On, kyllä. Haluaisin olla tosi tosi tosi hyvä siinä, mitä teen. En ikinä ole ollut siinä mielessä kunnianhimoinen, että tavoittelisin tavallaan portaita ylöspäin. Minulle riittää, että jos saan tehdä sitä mistä pidän ja haluan olla todella hyvä siinä.

Voi tietysti olla, että ensi viikolla keksin, että ”Kuulkaas haluankin tehdä ihan jotain muuta!” Ei musta ikinä tiedä, mutta tällä hetkellä ei ole mitään muuta, where I’d rather be.